tiistai 8. tammikuuta 2013

Kotia ja koulua

Vähäsen juttua kämpästä. Asun siis kahden hengen solussa ja talossa on oikeastaan kaksi vaihtarisolua - meidän alimmassa kerroksessa. Pitkään oli mystistä, minne postimme saapuisi, koska pihalta saati kadunpielestä ei löytynyt postilaatikkoa eikä ovessa ollut luukkua. Tänään sitten selvisi, että kaikkien talossa asuvien postit menevät samasta postiluukusta ylemmän kerroksen eteiseen. Noh, tietääpähän, mistä kysellä. :D

Toinen täysin käsittämätön seikka on nämä iänikuiset ikkunat. Eikö oikeasti kukaan Suomen ulkopuolella ole kuullut moninkertaisista ikkunalaseista?! Aivan käsittämätöntä, mutta suurinpiirtein Kokkolan korkeudella olevassa kaupungissa ei ole moninkertaisia ikkunalaseja. Kosteus kerääntyy ikkunanpieliin ja lasit ovat huurussa koko ajan, kun lämmitystä pitää pitää kovalla. Vaikka se lämpö nyt onkin melkein ilmaista, luulisi, että kannattaisi panostaa ennemmin eristykseen kuin vuotavien huoneiden lämmittämiseen.

Islannissa 90 % kotitalouksista lämpiää ja saa sähkönsä maalämmöstä. Maaperästä tuleva vesi on siis niin kuumaa, että energian talteenoton jälkeenkin sitä voidaan käyttää kuumavetenä talouksissa. Ja se kuuma vesi, mitä täällä tulee kraanasta, on sitten oikeasti kuumaa! Ja haisee hassulta, tarkemmin sanottuna keitetyltä kananmunalta. Tuntuu vieraalta ajatukselta, ettei suihkussa tarvitse pelätä lämpimän veden loppumista tai että voi ilman tunnontuskia ottaa piiitkiä suihkuja. Täällä kuitenkin vesi (sekä kylmä että kuuma) ja sähkö on käytännössä ilmaista ja tuotettu luonnollisesti. Paikalliset käyttävätkin tätä hyödykseen ja kuorruttavat talonsa jouluvaloilla. Tapana on koristella myös haudat jouluvaloin ja keskitalvella hautuumaat loistavat, vilkkuvat, välkkyvät, hehkuvat tai häikäisevät kuin Broadwayn valomainokset.

Omaa huonetta

Keittiö (kuivauskaapppi puuttuu - luonnollisesti)

Ensimmäiset luennot alkoivat jo tänään. Toisilla saattoi alkaa eilenkin, vaikka oli yleinen orientaatiopäivä. Osa ei ole vieläkään saanut intranetin käyttäjätunnuksiaan, joten kannattaa varautua siihen, että joutuu osallistumaan luennoille vaikkei olisi vielä ilmoittautunutkaan kurssille. Iloiseksi yllätyksekseni minut oli jo valmiiksi kirjattu kursseille, jotka olin ilmoittanut koululle hakupapereissa. Uglassa voi vielä tosin muuttaa tiettyyn päivään asti kurssikokonaisuuttaan - ottaa tai jättää kursseja.

Islannissa kannattaa varautua odottamaan... ja tiedustelemaan jatkuvasti.... ja tiedustelemaan vielä uudemman kerran. Poppoo tuntuu olevan niin kiireistä, ettei ehdi kaikkia asioitaan hoitamaankaan (kuinkahan pahoja ja työläitä näiden kurssit onkaan...). Lisäksi vaihdossa kannattaa olla itsenäinen ja omatoiminen. Kannattaa kysellä ja ottaa asioista selvää itse. Luoda kontakteja ja kysellä kaikilta mahdollisilta ihmisiltä, joskus vastaus saattaa tulla yllättävästäkin paikasta. Olin odottanut, että opiston kv-ihmiset ja ESN järjestäisivät toimintaa opiskelunkin edestä, mutta hiljaista on pidellyt. Meillä ei ole buddyja eikä paikallisia kontakteja eikä meitä ole ryhmäytetty mitenkään. Vaihtarit siis pyörivät keskenään tai istuvat kotosalla ja ainoa kanava tiedottaa on vaihto-opiskelijoiden facebook-ryhmä. (Ja vaihtareitahan on monta sataa, että omankaltaistensa tyyppien löytäminen itsenäisesti on aika haastavaa.) Osa pitkästyy kotona, osalla on jo kurssit käynnissä. Itse pengoin esille paikallisen vaellusryhmän, jonka kanssa olen lähdössä sunnuntaina tunturiin. Oma aktiivisuus on ensiarvoisen tärkeää. Sitä ei voi liikaa painottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti