torstai 3. tammikuuta 2013

Nimensä veroinen

Saavuimme Ilkan kanssa Islantiin umpiväsyneinä, nälissämme ja silmät ristissä kolmen tunnin leffan tuijotuksesta, vain kastuaksemme saaren armottomassa sateessa. Otettiin Keflavikista flybus Reykjavikin keskustaan BSÍlle (pitkän matkan bussien asema), josta vuokraemäntä tuli noutamaan meidät.

Asun mukavan kokoisessa kahden hengen solussa pikkukadulla aivan ydinkeskustassa. Osa emännän paapatuksesta meni väsyneiltä korvilta ohi ja nukkumaan piti päästä jo kello yhdeksältä (toisaalta kello paineli jo yhtätoista Suomen aikaa). Onneksi edelliset vuokralaiset olivat jättäneet jääkaappiin jotain syötävää, ettei tarvinnut lähteä etsimään avoinna olevaa kauppaa (Islannissa kaupat menevät tavallisesti kiinni jo ilta kuudelta). Söimme ja nukahdimme ilotulitusrakettien paukkeeseen (Reykjavikin pormestari ilmeisesti juhli synttäreitään).

Vaikkei nyt kovin korkealla leveyspiirillä ollakaan (Islannin pohjoisrannikko on juuri ja juuri napapiirillä) eron huomaa pimeyden saapuessa, jolloin hämärä viipyy tavallista pitempään ennen totaalista pimeyttä. Vastavuoroisesti kirkasta päivänvaloa (otollista aikaa mm. valokuvaamiseen) on vain vähän. Samalla lailla aamusella odottelimme kärsimättömästi päivän nousua ennen kuin lähdimme pööpöilemään kohti päivän tehtäviä.

Totesimme, ettei maa saa nimeään jäätiköiden vaan alati jäässä olevien teiden mukaan. Lähes jokainen jalkakäytävä oli paksun, sileän jään peitossa ja ennemminkin luistelimme kuin kävelimme eteenpäin. Teitä ei oltu mitenkään hiekotettu ja vain (pienellä) osalla autoilijoista oli nastarenkaat. Kengänpohjissakaan semmoiset eivät olisi huonot.

Lipsuttelimme Islannin maistraatin kautta rekisteröitymään yliopistolle ja tutustuimme samalla Reykjavikin keskustaan. Btw. ilmatieteenlaitos on kovaa tiedettä näiden sääprofetioihin verrattuna.

Rantatiellä
Ilkka, Laura ja Esja-vuori
Laavakiveä
Haahkaparvi

Kova tuuli ja korkeat aallot olivat heittäneet merikasveja tielle asti. Turisteja neuvotaankin pysymään kovalla tuulella kauempana merestä.
Taideteos, jonka luona törmäsimme pariin geokätköilijään. Kätkö löytyi, mutta se oli hajonnut.
Joulukuusi on pultattu kiinni, ettei se lentäisi tiehensä.

Ruoka-aika... Tjörnin-lammessa oli satoja merihanhia, laulujoutsenia ja sinisorsia. Meteli oli sen mukainen.
Merihanhi (Anser anser)

Ruoka-annos Lokissa. Jälkiruokana vasemmassa yläkulmassa islantilainen erikoisuus: ruisleipäjäätelö. Maistuu vähän kuin mämmiltä.

1 kommentti:

  1. Ui, ihania kuvia :) En ehtinyt toivottaa hyvää matkaa, mutta näin jälkikäteen: vietähän mukavia päiviä siellä ja ota kaikki ilo irti Islannin ihmeistä! Ollaan yhteydessä :)

    terkuin: Viivi

    VastaaPoista