sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kleifarvatn

Laskiaissunnuntaina laskeuduimme järven pohjaan Kleifarvatnissa. Niille lukijoille, jotka eivät jo tiedä, olen harrastanut laitesukellusta reilun vuoden ja aikomus on sukeltaa Islannissa useammassakin kohteessa. Niin paljon kuin aika vain antaa periksi. Operaatio "Sukeltamaan Islannissa" alkoi jo Suomessa kuivapukuluokituksen hankinnalla. Tänne päästyäni aloin penkoa, mistä voisin vuokrata varusteet. Varusteongelma osoittautuikin suuremmaksi, kun en omista kuivapukua eivätkä paikalliset PADI Centerit vuokraa varusteitaan omaan käyttöön. Viimein löysin Kofunarvorurin, josta pystyin vuokraamaan varusteet kohtuulliseen hintaan. :) Yrittäjä pitää kauppaa kotonaan ja vuokraa kamaa autotallistaan. Kovin suuri valikoima ei ole, mutta laadukas ja tarpeeksi joustava, että pääsin Jessin ja paikallisen sukelluskerhon kanssa sukeltamaan.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä mereen, mutta Jessikään ei ollut koskaan käynyt Kleifarvatnissa, jonne muut seuran jäsenet olivat menossa, joten päätimme mennäkin sinne. Kleifarvatn on suuri järvi Reykjanesin niemimaalla. Rantaan päästäksemme täytyi ensin ylittää autoilla pari jokea ja ajaa täysin olematonta tietä(?) pitkin. Sää oli tasaisen harmaa, mutta tuuleton ja järven pinta veteen mennessä vielä ihan tyyni.

Paljon elämää pinnan alla ei näkynyt olevan, mutta järvi on erikoinen kohde sen geotermisyyden takia. Hiekkapohjassa 1,5-10 metrin syvyydessä on nimittäin venttiilejä maanalaisiin kuumiin lähteisiin ja niistä kohoilee aina välillä kuplavanoja. Vesi myös haisee rikiltä, kuten kuuma vesi Reykjavikin kraanoissa, ja maistuu pahalta. Järveä kuumat lähteet eivät kuitenkaan riitä lämmittämään ja veden lämpötila oli sama kuin ilman: +1. Niin hienoa maisemaa, kuin tällä videolla, emme päässeet näkemään, koska näkyvyys oli harvinaisen huono < 3 metriä.

Noustessamme pintaan oli alkanut tuulla ja aallokkoa oli jo jonkin verran. Useammalla ihmisellä oli kädet jo hieman jäässä, joten päätimme sukelluksen varhain.

Kleifarvatn

Kuva: Jessi
Jóhann & Jessi
Meikä
Valtauskonnon ollessa evankelisluterilainen Islannissakin vietetään laskiaista, vieläpä hyvin samalla tavalla kuin Suomessa. Festivaaliaika alkaa tosin vasta maanantaina ja kestää keskiviikkoon, minä aikana syödään suolatulla lampaan lihalla maustettua hernekeittoa sekä laskiaispullien näköisiä leivoksia (bolla) ja tuhkakeskiviikkona (Öskudagur) vanhan perinteen mukaan nuoret lapset tyhjentävät vanhempiensa tuhkakipoista tuhkat itse neulomiinsa pussukoihin (Öskudagspoka), lähtevät kaupungille ja yrittävät sujauttaa pussukan ohikulkevien taskuihin tai laukkuihin. Uskomuksen mukaan mitä pidemmälle uhriksi joutunut ehtii kävellä huomaamatta pussukkaa, sitä onnekkaammaksi pussin tekijä käy. Nykyisin tuhkapussitraditio on muuntunut muistuttamaan enemmän meidän pääsiäisvirvontaa. Lapset pukeutuvat naamiaispukuihin, menevät keskustassa kauppoihin laulamaan ja lausumaan runoja ja saavat sieltä jotain palkkiota.

Bolla

1 kommentti:

  1. Upeita kuvia, hienoja maisemia :) Kateellisena täällä katselen kuvia ja luen kirjoituksiasi. Varmasti siulla siellä oikein mahtavaa!

    VastaaPoista