keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Laxnessia ja leivontaa

Maanantaina meille järjestettiin Introduction to Iceland -ohjelman puitteissa vierailukäynti mustista kivistä rakennettuun synkän näköiseen eduskuntataloon. Islannin ja samalla maailman ensimmäinen parlamentti Alþingi perustettiin 930 Þingvellir'n alueelle mannerlaattojen saumakohtaan. Paikka on nykyään kansallispuisto ja yksi UNESCON maailmanperintökohteista. Joka kevät siirtolaiset matkasivat saaren joka kolkasta pitämään kokousta Þingvellir'iin. Kokouspaikka pysyi samana aina 1800-luvun puoliväliin saakka, kunnes parlamentin tapaamiset muutettiin Reykjavikiin. Parlamentissa istuu 63 ihmistä ja joka neljäs vuosi on vaalit - seuraavat tämän vuoden huhtikuussa. Tällä hetkellä hallituspuolueita ovat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sosiaalidemokraatit ja vihreä vasemmisto.


Tiistaina oli Runebergin päivä, joten suomimafia kokoontui Guesthouse Auroraan leipomaan runebergin torttuja. Punssi ja oikeat torttumuotit puuttuivat, mutta hyvää tuli! Kuva: Anni
Tänään vierailimme kurssin kanssa Halldór Kiljan Laxnessin kodissa, joka on muutettu museoksi. Laxness (1902-1998) on yksi kuuluisimmista islantilaisista kirjailijoista ja ainoa islantilainen, joka on saanut Nobel-palkinnon (1955). Laxnessin tuotantoa on käännetty yli 40 kielelle ja erityisen suosittua se on ilmeisesti ollut Ruotsissa. Ruotsalaiset ovatkin museon vakiokävijöitä. Icelandic Nature and Cultural Legacy -kurssilla meidän on pitänyt lukea Laxnessin "The Honour of the House", josta on tehty myös elokuva. Laxnessin koti Gljúfrasteinn ja viimeinen leposija sijaitsevat noin 45 minuutin ajomatkan päässä Reykjavikista Mosfellsdalurissa. Painelimme sinne paikallisbussien pääteasemalta Hlemmurilta bussi+taksi-yhdistelmällä ja minäkin pääsin kokeilemaan paikallisbussia ensimmäistä kertaa.

Gljúfrasteinnin sijainti kartalla
Paikallisbusseissa kertamatka maksaa 350 kruunua ja rahat tiputetaan kuskin luona olevaan laatikkoon. Kuskit eivät saa antaa vaihtorahaa, joten tasahilunkien keräämisessä on oma hommansa Vaihtoehtoisesti Hlemmurilta voi ostaa kerralla 9 matkaa, kuten minä tein, ja säästää 20 kruunua. Mikäli bussissa tarvitsee vaihtokuitin, kannattaa pyytää sitä.

Pienen taksisekoilun (taksit jättivät suurimman osan väärään paikkaan) jälkeen meidät tungettiin Gljúfrasteinnin autotalliin. Sen jälkeen koko lössi jaettiin kahtia ja ryhmät änkesivät vuorotellen piskuiseen päärakennukseen - vaihto-operaatio oli mielenkiintoinen, kun kaikki olivat yhtäaikaa ei-niin-suuressa eteisessä, toinen ryhmä lähdössä, toinen tulossa, toiset ottamassa kenkäpusseja pois jalasta, toiset jonottamassa audio-oppaitaan. Museo koostui seitsemästä huoneesta ja tuoksui vanhalta talolta. Audio-oppaan kanssa kierrokseen kului noin 25 minuuttia.


Gljúfrasteinn


Kaikkien selvittyä museosta, opettaja lähti viemään meitä jalan muutaman kilometrin päässä olevalle kirkolle, jonka pihasta löytyy Laxnessin hauta. Reitinvalinta oli mielenkiintoinen ja matkalla tapasimme mm. varsinaisen linssiluteen. Perillä kirkolla meillä oli aikaa yli 1,5 tuntia ja (pieni) osa kiipesi läheiselle tunturille Mosfellille (suurimman) osan kyhjöttäessä sisällä kirkossa.

"Hörh"
Issikka


Kirkko



Egilin saagan mukaan viikinkisoturi ja runoilija Egil Skallagrímsson oli taistelunhaluinen ja kujeileva mies. Eräänä keväänä hän halusi ratsastaa Alþingin tapaamiseen Þingvellir'iin ja heittää alas vuorelta Englannin kuninkaan hänelle antaman hopean aiheuttaakseen sekaannusta ja tappelua.

I will tell you,' said he, 'what I have thought of. I mean to take with me to the Thing two chests that king Athelstan gave me, each of which is full of English silver. I mean to have these chests carried to the Hill of Laws just when it is most crowded. Then I mean to sow broadcast the silver, and I shall be surprized if all share it fairly between them. Kicks, I fancy, there will be and blows; nay, it may end in a general fight of all the assembled Thing.' Thordis said: 'A famous plan, methinks, is this, and it will be remembered so long as Iceland is inhabited.'

Hänet kuitenkin ympäripuhuttiin ja yöllä hän otti mukaansa kaksi orjaa ja hopeansa ja ratsasti Mosfellille. Niin orjat kuin hopeakaan eivät tulleet koskaan takaisin. Egilin uskotaan piilottaneen hopean ja surmanneen sitten orjat.

East of the farm at Moss-fell is a gill coming down from the fell: and it is noteworthy that in rapid thaws there was a great rush of water there, but after the water has fallen there have been found in the gill English pennies. Some guess that Egil must have hidden his money there. Below the farm enclosure at Moss-fell are bogs wide and very deep. Many feel sure that 'tis there Egil hid his money. And south of the river are hot springs, and hard by there large earthholes, and some men guess that Egil must have hidden his money there, because out that way cairn-fires were often seen to hover. (http://sagadb.org/egils_saga.en)

Jokainen islantilainen tietää tarinan Egilin hopeasta. Me emme kuitenkaan löytäneet kyseistä aarretta vaan taltioimme maiseman muistoihimme ja kameroiden muistikorteille.

Mosfellsdalur
Ei näin!

Täytyy kyllä sanoa, että olen edelleenkin henkilökohtaisesti järkyttynyt ihmisten pukeutumisesta. "Tyttö ilman housuja" oli vauhdissa jälleen! Ei siinä mitään, kulkekoot vaikka alasti, mutta hermot ei kestä sitä vinkumista, että aina on kylmä! Maan nimi on "jäämaa", sen luulis jo kertoneen jotain vaihtokohteesta... Ja hyvänen aika suomalaiset, kun lähdette vaihtoon, älkää olko näin noloja!
Eikä näin!

Lähtisitkö lumihankeen lenkkareilla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti