sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Þorrablót - perinteisen islantilaisen ruuan juhla

Þorrablót on juhla, jota vietetään yleensä käsittääkseni helmikuun alussa. Kun talvet vielä olivat karuja ja maanviljelys vaikeaa, piti talven varalle kerätä ruokavarasto, joka syötiin loppuun kevääseen mennessä. Yleensä varastosta hävisivät ensimmäisenä hyvät palat ja helmikuussa jäljellä oli enää rippeitä, kuten eläinten päät ja sisälmykset. Þorrablót on islantilaisen perinneruuan juhla, jossa syödään näitä rippeitä: lampaan päitä, pässin kiveksiä, maksaa, aivohyydykettä, mädätettyä haita ja valasta ja verimakkaraa.

Erasmus Student Network järjesti meille vaihtareille tämän keskitalven juhlan. Itse saavuin ensimmäisten joukossa ja nälkäisenä pitopöytään. Kaikkea maistettiin ja kaikki, mitä lautasella oli, syötiin! Aika monilla näytti olevan vaikeuksia erityisesti pässin kivesten ja lampaan pään kanssa. Eikä se hákarlkaan ihan pureskelematta alas mennyt. Jotkut näyttivät lietsoneen itsensä mentaalisesti jo valmiiksi kuvotuksen tilaan niin, että jo lampaan pään näkeminen etoi. Itse pidin erityisesti lampaan maksasta ja oli se pääkin ihan ok. Ja aivohyytelö meni oikein mukavasti perunamuusin kanssa! Verimakkara ei ollut yhtään samanlaista kuin kotoinen mustis ja aika kuivakkaa. Hákarlia eli mädätettyä haita vastaan sai maistaa islantilaista väkijuomaa brennivínia. Täytyi syödä palanen haita, jotta sai huuhtoa sen alas brennivínilla. Lopulta sanoisin, että islantilainen ruoka ei ole pahaa. Se ei ehkä ole hyvääkään, mutta se on ruokaa. Siihen ei kuole.

Savustettua lammasta

Kuivattua kalaa, peruna- ja lanttumuusia
Makeaa ruisleipää (vähän kuin saaristolaisleipää) ja rieskaa. Rúgbrauð kypsytetään perinteisesti maalämmöllä maahan haudattuna.

Lampaan aladobia ja päätä ihan sellaisenaan

Näitä olikin jo maisteltu useaampaan otteeseen. Kleinureita eli munkkeja, joista puuttuu sokerit päältä.

Lampaasta tehtyä verimakkaraa ja maksamakkaraa ja taustalla pässin kiveksiä.

Lampaan pää


Ja eikun syömään!

Ilme

Mädätettyä haita

Hákarlista sananen. Siitä sanotaan, että se on maailman pahimman makuista ruokaa. Vaihtareiden kesken kulkee kauhutarinoita ihmisistä, jotka ovat oksentaneet maistettuaan sitä. Hákarl valmistetaan yleensä holkerista, jonka liha on valmistamattomana myrkyllistä suuren ammoniakkipitoisuuden vuoksi (eläin varastoi virtsansa elimistöön). Perinteisesti hai on haudattu maahan 6-12 viikoksi, minkä jälkeen sitä kuivataan useita kuukausia. Syömiskelpoisenakin se haisee todella pistävältä... suoraan sanottuna pissalta. Ensimaku on hyvin vahva kalan maku. Jälkimakuna suuhun hiipii uudestaan ammoniakki ja hetken aikaa voisi luulla syöneensä virtsassa lillunutta kalaa - niinkuin se onkin.

Mietin vain, että mitä kummaa ne viikingit söivät lopun kevättä, jos ruoka loppui jo keskellä talvea? No, oli ainakin helppo paastota pääsiäiseen asti...

1 kommentti: