torstai 14. maaliskuuta 2013

Reykjavikin museot: National Museum of Iceland, Sagamuseum, Settlement Exhibition, The Culture House, Volcano House, Víkin Maritime Museum ja Phallological Museum

Anteeksi jo valmiiksi. Ne, jotka eivät jaksa lukea tilitystä Reykjavikin museoista, voinevat hyppiä suoraan kuviin. Alla analysoin vähän syvällisemmin muutamaa kaupungin museota; niiden kerrontatyyliä ja saavutettavuutta (ajattelin kerjätä tällä opintopisteitä museologiasta).

National Museum

Käyntipäivä: 9.1.2013 (eli lähes ensitöikseni!)
Islannin kansallismuseo sijaitsee Islannin yliopiston kampuksella aivan päärakennuksen vieressä. Kolmikerroksisen talon alin kerros on omistettu vaihtuville näyttelyille, museokahvilalle ja -kaupalle, kun kahdesta ylemmästä löytyy Islannin historiasta kertova päänäyttely. Isommat laukut, reput ja takit voi jättää kellarikerroksessa sijaitseviin lukollisiin lokeroihin.

Päänäyttely kertoo hieman historiantutkimuksesta ja saarella tehtävästä arkeologiasta, mutta sen pääjuoni on esitellä maan historia ensimmäisistä viikingeistä 1940-luvulle saakka. Tarinaa asuttamisesta, parlamentin (Alþingi) perustamisesta, kristinuskoon kääntymisestä, sisällissodasta, Norjaan ja lopulta Tanskaan liittymisestä, uskonpuhdistuksesta, suvereniteetin ja lopulta oman itsenäisyyden saavuttamisesta kerrotaan erilaisten näyttelyesineiden, yksittäisten ihmisten kohtaloiden, multimedian ja tekstien avulla. Museossa on ehkä hieman liikaa nojauduttu teksteihin, mutta pidin tavasta kertoa tarinaa videoiden kautta. Kulkujärjestys on hieman sekainen, kun vitriinit on sijoiteltu sinne tänne. Vitriineissä lojuvat viikinkiaikaiset objektit jäävät jotenkin irrallisiksi muusta näyttelystä eikä niitä jaksa katsella kovin pitkään.

Ensimmäisen kerroksen loppupäässä on lapsille suunnattu hands on -nurkkaus, jossa saa lueskella satukirjoja tai kokeilla päälleen viikinkivaatteita ja sotisopaa. Viimeistään tässä vaiheessa sisäinen lapseni heräsi ja kokeilemisen jälkeen matkaa jatkettiin virkistyneempänä. Toisessa kerroksessa on jo siirrytty 1900-luvun puolelle ja Islannin kamppailuun itsenäisyydestä. Alussa on koko seinän kokoinen aikajana, joka selkeyttää historian kulkua kivasti ja josta voi nopeasti tarkistaa jonkun tietyn tapahtuman ajankohdan. Toisessa kerroksessa on lähinnä objekteja ja multimedia jää vähemmälle. Kiinnostavia ovat kuitenkin kalastuspurjevene ja islantilainen talo, joka on rakennettu keskelle huonetta. Kerronta loppuu kuin seinään - oikeastaan se loppuu pitkään pöytään, joka on täynnä 1900-luvun puolivälin esineitä. Näinollen tarinan loppu jää hieman olemattomaksi eikä näyttelylle tule siistiä, loogista päätöstä.

Kansallismuseon puitteet ovat hienot ja asiakkaat on otettu huomioon, myös rajoittuneet (museossa on mahdollista kulkea pyörätuolilla, sokeille on järjestetty kulkuväylät ja tiskiltä saa audio-oppaita eri kielillä).

Kansallismuseon päänäyttelyn alakerta

Esillä oleva vanha kirja

Lasten nurkkaus

Leikkinurkkauksessa sai koittaa ylleen viikinkivälineitä.

Toisen kerroksen aikajana

Islantilainen talo vielä 1900-luvun alussa  koostui yhdestä huoneesta, jonka etupäässä, lähimpänä ovea asustivat eläimet, yleensä lampaat. Ihmiset asuivat siis samassa rakennuksessa kotieläinten kanssa näiden tuottaman lämmön takia. Jos talo oli vauras, saattoi siinä olla kaksi kerrosta, jolloin eläimet asuivat ala- ja ihmiset yläkerrassa.

Wanha retkikeitin

Kansallismuseon perusnäyttelyn yläkerta
Sagamuseum

2.2.2013
Sagamuseum sijaitsee yhdessä Perlan vesitankeista. Siihen nähden, miten paljon sitä on mainostettu ja miten paljon se maksaa, näyttely on loppujen lopuksi todella pieni. Sagamuseum on oikeastaan lasten versio kansallismuseosta. Sen aikaskaala on suppeampi, mutta tarinaa kerrotaan ihmisläheisesti historian ja saagojen henkilöiden avulla. Näyttely alkaa videolla tulivuorenpurkauksesta, jonka tarkoitus on epäilemättä selittää Islannin alkuperää ja sen vulkaanista luontoa. Se jää kuitenkin ainoaksi geologiaa selittäväksi osuudeksi, kun seuraavaksi siirrytään ensimmäisten viikinkien - tai oikeastaan roomalaisten pariin. Loppujen lopuksi museo ei tarjoa syvällisempää katsausta sen kummemmin viikinkeihin kuin saagojen hahmoihinkaan ja lopputulos on aika laiha pintaraapaisu, joka tarjoaa vain yksittäistä nippelitietoutta.

Näyttely koostuu taidokkaasti tehdyistä vahanukeista, jotka heijastavat aikansa pukeutumista, elinoloja ja kulttuuria yleensä - tai ainakin meidän käsityksiämme siitä. Kohokohtia ovat Islannin asuttaminen, viikinkien tutkimusretket Pohjois-Amerikkaan, Alþingi, Islannin keskiaika (tässä noitaroviot on kummallisesti nostettu esille, vaikkei niitä Islannissa käsittääkseni juuri ollut) ja saagojen hahmot (lähinnä yhdestä saagasta). Juonta on helppo seurata, sillä tekstitaulut on numeroitu järjestyksessä ja tiskiltä saa mukaansa audio-oppaan, jonka kertomuksen voi sekä kuunnella että lukea lyhennettynä tauluista. Museossa onkin enemmän nähtävää kuin luettavaa. Lopussa on mielenkiintoinen video museon rakentamisesta.

Sagamuseon näyttely koostuu vahanukeista.
Islantilaisten sisällissota syttyi, kun vaikutusvaltaisimmat suvut alkoivat tapella keskenään.

Museossa voi katsella videon museon luomisesta. Katsomossa on erittäin elävän näköinen yleisö.

Settlement Exhibition

8.2.2013
Eli Reykjavik 871 +/-2 on vuonna 2001 keskustasta löytyneen viikinkiaikaisen talon ympärille rakennettu näyttely. Vierailin näyttelyssä jokavuotisen Museum Night -tapahtuman aikaan. Tapahtuman aikana kaikkiin kaupungin museoihin ja näyttelyihin on vapaa pääsy ja ne ovat poikkeuksellisesti auki koko päivän keskiyöhön saakka. Museoissa järjestetään ohjelmaa, työpajoja ja esiintyvät artistit. Museoiden välillä kulkevat ilmaiset museobussit aina puoleenyöhön asti. Mielestäni tapahtuma oli hauska ja toi syrjäisillekin museoille näkyvyyttä ja myös Settlement Exhibitioniin kuuluva ulkoilmamuseo kauempana keskustasta tuli saavutettavaksi museobussien ansiosta. Tuollaisia museoöitä voisi järjestää Suomessakin...

Ulkoilmamuseon alueelle on siirretty rakennuksia eri aikakausilta yhteensä 33 kpl. Keskustassa sijaitsevan museon kellarikerroksessa oleva yhden huoneen näyttely taas esittelee Islannin vanhimman löytyneen rakennuksen perustukset ja kertoo miten ja miksi Reykjavik asutettiin. Seiniä kiertävät panoramakuvat alueesta sellaisena kuin se olisi voinut olla tuhat vuotta sitten ja keskellä näyttelyä on sen vetonaula: viikinkitalon jäännökset. Näyttelyn sisältö on hyvin rajattu, huone on tilava ja helppo kulkea pyörätuolimatkailijallekin. Ainoastaan viikinkitalon pääoven puoleinen seinämä on ahdas kulkea ruuhkaisaan aikaan. Positiivinen oivallus on sekin, että näyttelyn voi kiertää ympäri miten päin tahansa. Aiheeseen paneudutaan seinätekstien, multimedian ja esineiden avulla. Hämärässä huoneessa yksityiskohtia tuodaan esiin valojen avulla ja halutessaan tutkia jotain yksityiskohtaa vanhassa talossa, vierailija sytyttää spottivalon infotaudun napista. Tietoa on tarjolla paljon, mutta näyttely on juuri sopivan kokoinen, että sen voi sisäistää yhden vierailun aikana. Takit ja reput voi jättää vessojen luona oleviin lukollisiin kaappeihin, joita on tosin vain muutama kappale. Henkilökunta on ystävällistä ja avuliasta.

Paikalla oli myös oikeita viikinkejä.
Ulko-ovi
Islannin vanhin rakennus löydettiin Reykjavikin keskustasta vasta 2001.

Hevosen tai lehmän luita perustuksissa.

Vinkeästä kattoikkunasta näkee kadulle ja millainen sää ulkona on.

Näyttelyä
The Culture House

4.3.2013
Vierailimme kurssin kanssa Culture Housessa, joka on yksi keskustan merkittävimmistä ja kauneimmista rakennuksista. Sen kauneutta korostaa entisestään se, että sen viereen on rakennettu ehkä kaupungin rumin rakennus. Ensimmäisessä kerroksessa on esillä vanhoja islantilaisia käsikirjoituksia, mm. Islannin saagoja. Näyttely kertoo käsikirjoitusten rakentamisesta, merkityksestä ja näyttelyssä esillä olevien kirjoitusten historiasta. Osa käsikirjoituksista laivattiin Tanskaan ja pelastettiin sieltä viime hetkillä takaisin Islantiin.

Takit ja laukut tulee jättää kellarikerroksessa sijaitseviin lokeroihin. Lokerot saisivat vaan olla pikkuisen isompia, koska ainakaan oma reppuni ei sinne mahtunut. Näyttelyssä ei saa valitettavasti ottaa kuvia. Näyttely on pieni ja sen kiertää helposti tunnissa, tosin itse olisin voinut tuijottaa yhtä kirjoitusta useamman minuutin. Käsiala on käsittämättömän pientä (hädin tuskin pystyy lukemaan kirjaimia) eikä mustetahroja ole ollenkaan! Vartija tarkastaa joka toinen tunti manuskriptihuoneen ilmankosteuden. Viimeisessä huoneessa on videota manuskriptien tekemisestä ja myös puuhahuone, jossa saa tutkailla ja hipelöidä käsikirjoitusten tekemiseen tarvittavaa välineistöä.

Culture Housen yläkerrassa on modernin taiteen näyttely, jossa meitä viehätti eniten genitaalialueiden muotoiset pinkit säkkituolit. Myös tyhjä huone, jonka nurkkauksissa oli kasa neniä, oli hämmentävä.

Culture Housen näyttelyihin on vapaa pääsy keskiviikkoisin.

Volcano House 

3.2.2013
Nettisivuillaan (http://volcanohouse.is/) Volcano House mainostaa hands-on-geologianäyttelyään, tulivuoriteatteriaan ja kahvilaansa ja houkuttelee samalla turisteja elämyskierroksille kuuluisimmilla tulivuorilla. Paikka on kotoinen ja kahvilasta on hyvä näköala vanhaan satamaan. Geologianäyttely olisi erittäin mielenkiintoinen, jos tietoa vaan olisi enemmän. Nyt kivistä ei maallikko saa oikein mitään irti vaikka selailisikin tuskissaan näyttelyssä olevaa vihkosta, jossa kaikki kivet on mainittu nimeltä. Vihkonen ei kuitenkaan kerro kivilajien syntyä tai löytöpaikkaa ja käyttää vaikeahkoa kieltä. Lisäksi kivet ovat vitriineissä epäloogisessa järjestyksessä niin, että näyttelyä pitää kiertää ympäri useempaan kertaan, jos haluaa lukea vihkosta järjestyksessä. Kosketeltavissa olevat kivet ja tephra ovat houkuttelevia ja kohta kaikki näppini ovat tulivuoren tuhkassa. Näyttelylle varattu tila on pieni ottaen huomioon, että sesonkiaikana turisteja saattaa saapua bussilasteittain yhtä aikaa. Myös kivivihkosia on vain kaksi kopiota.

Elokuvanäytös alkaa aina tasatunnein ja kestää noin 50 minuuttia. Geologianäyttely on ilmainen, mutta näytös maksaa (yliopiston opiskelijakortilla saa tosin alennusta). Asetun istumaan ja kohta verkkokalvoni ja tajuntani täyttää tulivuoren purkaukset. Elokuva kertoo kahdesta viimeaikaisesta merkityksellisestä purkauksesta; ensin Vestmannasaarilla 1973 tapahtuneesta purkauksesta ja sitten - tottakai - Eyjafjallajökull'in Fimmvörðulháls'n purkauksista. Eyjafjallajökull-hypetys ei näytä saavan täällä loppua. Vestmannasaarten pääsaarella Heimaeylla tapahtunut purkaus on muulle maailmalle ehkä tuntemattomampi, mutta vaikutti suuresti Islannissa ja uhkasi koko maan kalataloutta. Katselen vaikuttuneena aitoa videokuvaa 40 vuoden takaa, kun massiivinen laavavirta vyöryy kohti kalastajakylää, hautaa ja polttaa kolmikerroksiset talot alleen. Eldfell-tulivuoren purkaus alkoi odottamatta yöllä ja kokonainen kaupunginosa jäi vuorelta valuneen laavan alle. Laava meinasi polttaa myös sataman, joka oli tuolloin Islannin tärkein kalastussatama. On mykistävää nähdä paikallisten ihmisten ottamaa videokuvaa purkauksesta, laavan tekemistä tuhoista, epätoivoisista torjuntatoimista ja lopulta uudelleenrakennuksesta. Vestmannasaarien purkauksen tuhojen jälkeen Eyjafjallajökull on lähinnä tylsä ja vain kaunista katseltavaa palkitun kuvaajan Jóhann Sigfússonin kuvaamana.

Museokäynti oli ristiriitainen. Toisaalta elokuvanäytös ylitti odotukseni täysin ja taas toisaalta geologiaosuus petti innokkaan wannabe-amatöörigeologin. Mikäli tieteellistä informaatiota kaipaa, on Volcano House siihen väärä paikka. Tulivuoren toiminnasta, synnystä tai erilaisista purkaustyypeistä ei kerrottu mitään, mikä on erittäin sääli, sillä kuvittelisi, että kun tulivuorilla nyt kuitenkin on hyvä tahkota rahaa Islannissa ja niistä on olemassa selkeää tietoa, miksei samantien rakentaa kunnollista informatiivista näyttelyä. Paikan motiivina näyttää olevan enempi elämyksellinen kuin tiedollinen tulivuoren kokeminen. Tuollaisenaan käynnistä jää mieleen vain pöydillä nököttävät kivet ja 50 minuutin elokuvakatsaus eikä oikeastaan kunnollista tietoa - niin tulivuorista kuin saaren geologiastakaan.



Näyttelyssä sai hipelöidä tephraa.


Víkin Maritime Museum

14.4.2013
Víkin museo on vanhassa satamassa sijaitseva merimuseo. Museoon kuuluu yksi päänäyttely, joka on jaettu kahteen kerrokseen sekä useita vaihtuvia näyttelyitä. Museon ulkopuolella laiturissa seisoo vanha rannikkovartioston alus Ódinn, jonne pääsee tutustumaan ohjatuilla kierroksilla. Päänäyttely kertoo merenkulusta Islannin historian aikana, aloittaen ensimmäisistä siirtolaisista ja päättäen Islannin ja Englannin välillä käytyihin turskasotiin. Alakertaan on rakennettu vanha satamalaituri ja yläkerrassa esitellään erilaisia pyyntitapoja ja merimiesten elämää. Pääsylipusta saa opiskelija-alennuksen.

Ódinn oli tosi hauska. Ja suuri! Vietimme puolet ajasta laivassa koluamalla sen eri kansia (Riku oli kateellinen hyttien tilavuudesta). Opas ei juurikaan kulkenut mukana. Sen sijaan hän vaati, että "finskit" käyvät katsomassa konehuoneen... Kuulimme myös, että ilmeisesti presidentti Kekkonen oli ollut Islannin presidentin kaveri. Kamerastani kuoli akku juuri laivaan noustessa, joten kaikki kuvat laivan sisältä ovat Rikun puhelimessa.

Sisällä museossa on jäljitelmä vanhasta satamalaiturista.
Laiturin alla asuu oikeita kaloja.


Kalojenkuivausteline

Ikkunat oli maalattu auringonvalon peittämiseksi.

Phallological Museum

12.4.2013
Reykjavikin Phallological Museum Laugavegurilla on maailman ainoa penismuseo. Se on yksityinen penismuseo, jonka on perustanut islantilainen mies. Keräily alkoi valaiden peniksillä ja laajeni muihin nisäkkäisiin. Nykyisin museossa on yhden ison huoneellisen verran kuivattuja tai purkkiin säilöttyjä siittimiä, hiirestä kaskelottiin. Joukossa on myös ihminen ja oman perintökalustonsa voi edelleen testamentata museolle. Lisäksi näyttely esitteli, mitä kaikkea taidetta ja käyttöesineitä kuivatuilla peniksillä voi tehdä. Huom! Sisäänpääsymaksu on 1000 kruunua ja sen voi maksaa vain käteisellä!


Kaskelotin penis



Lahjoitus museolle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti