tiistai 7. toukokuuta 2013

Länsimiessaaret

"Tahtoisin Vestmansaarille, Vestmansaarille,
("I'd like to see the Westman Islands, Westman Islands,)
tahdon nähdä paljon lunneja, paljon lunneja,
(with all the puffin colonies, puffin colonies,)
mielelläni yhtä pitelen, yhtä pitelen,
(I can also hold one of them, hold one of them,)
siis lautalleee!
(let's catch the boat!)

Kun on taas naama valkoinen, naama valkoinen,
(When I'm pale from my face, pale from my face,)
ja kutsuu meri sininen, meri sininen,
(and the Atlantic Ocean is so blue, ocean is so blue,)
otan viinirypäleitä ja jätskiä*
(I'll grab some grapes and ice cream, grapes 'n' ice cream,*)
ja oksennaaaan..."
 (before I throw uuup...")

Sanat: S. "Jónsdóttir" Malminiemi & A. "Laser" Tolvane, Musiikki: Silja Line, https://www.youtube.com/watch?v=cJlPN5VpmfQ
*inspired by T. "Karvispyyhe" Männistö


Toinen yritys toden sanoo. Viime viikonloppuna merenkäynti salli meidän viimein vierailla Vestmannasaarilla. Edellisellä yrityksellä aallot olivat olleet niin korkeita, että saarille kulkeva lautta oli peruttu. Otimme lauantaiaamuna bussin BSÌltä ja ajelimme "uuteen satamaan" Eyjafjallajökullin lähelle, mistä on lyhin matka meriteitse. Siitäkin huolimatta, että sää oli tarpeeksi suopea lautan kulkea, suht korkeat aallot kirvoittivat meiltä ylläolevan laulun. Kukaan ei onneksi oksentanut.

Vestmannasaaret on saariryhmä Islannin eteläpuolella noin puolen tunnin lauttamatkan päässä etelärannikolta. Saariryhmä on saanut nimensä Islannin ensimmäisen asuttajan,  Ingólfur Arnarsonin veljen, Hjörleifurin orjien mukaan. Kun viikingit saapuivat Islantiin Norjasta, he usein pysähtyivät matkan varrella Britteinsaarilla. Sieltä tarttui mukaan elintarvikkeiden lisäksi myös puolisoita ja orjia. Tutkijat sanovat, että suurin osa islantilaisten kantaäideistä tuli Britteinsaarilta (Islanti näyttäisi olevankin toinen Irlanti ainakin hiusten värin suhteen). Koska Britteinsaaret ovat länteen Norjasta, orjia kutsuttiin "lännen miehiksi". Myös Ingólfur Arnarsonin retkikunta pysähtyi Briteissä matkallaan Islantiin. Hjörleifurin uudet orjat tappoivat isäntänsä ja veli Ingólfur jahtasi orjia Vestmannasaarille asti ja surmasi heidät siellä kostona. Saariryhmä on saanut tästä nimensä, Vest-manna-eyjar=läntisten miesten saaret.

Meri hiljeni, kun päästiin saarten suojiin.
Satama pilkottaa kulman takana

Satamassa meitä vastassa oli oppaamme, saarella asuva Guðmundur. Ensitöiksemme kiipesimme Heimaeyn saaren uusimmalle tulivuorelle Eldfellille (eld=tuli, fell=tunturi/vuori), joka muodostui purkauksessa 23.1.1973. Purkaus alkoi aamuyöstä ja arvaamatta tuhoten yli 400 taloa. Laavan alle uhkasi jäädä myös satama ja satamassa olleet kalastusalukset (alukset eivät olleet merellä, koska sää oli ollut huono). Vain yksi ihminen kuitenkin menehtyi (hänkin välillisesti purkauksessa vapautuneisiin kaasuihin). Ennen purkausta paikka oli ollut tasaista peltoa. Nyt siinä kohoaa punainen, yhä lämmin kivikasa.

Islanti saa matkaajassa kuin matkaajassa väkisin esiin kleptomaaniset piirteet ja maassa on yleensä yhtä paljon nähtävää kuin horisontissa. Kiipeäminen vuoren huipulle kesti ikuisuuden, koska pysähdyimme varmaan 20 minuutiksi keräämään taskumme täyteen punaisia, sinisiä, vihreitä, violetteja, rikin värisiä, keltaisia, valkoisia ja lasittuneita kiviä. Huipulla panin pitkäkseni lämpimään maahan aistimaan geotermistä lämpöä. Se oli auringonottopaikka jos mikä!
Kiviä oli kaiken värisiä!

Ryhmä huipulla
Vestmannaeyjabær
Ottamassa aurinkoa. Hiekka oli juuri sopivan mukavan lämmintä.




Tuhkan alta kaivettu talo

Tulivuorenhuiputuksen jälkeen painuimme lounaalle kahvilaan. Islannista ei löydy McDonald'sia, mutta pienempiä paikallisia pikaruokaloita kyllä. Hinnat ovat kovemmat, mutta niin on myös laatukin! Tässä maassa hampurilaiset syödään haarukalla ja veitsellä! Itse tilasin ehkä omintakeisimmalta ikinä näyttävän pizzan.

Hippipitsa!

Lounasta seurasi luonnontieteellinen museo, jonka vakiasukkaisiin kuuluu kesy lunni. Pikkukaveri aiheutti meissä suurta ihastusta ja muu museo jäikin sitten vähän vähemmälle huomiolle. Lunni on ollut museossa poikasesta asti. Sen löysivät lapset pesänsä ulkopuolelta, kun se painoi vain 95 grammaa. Niin pienten poikasten ei pitäisi vielä lähteä pesästä. Lunnipopulaatio on taantumassa Islannissa. Pääsyyksi epäillään sen poikasten pääravinnon tuulenkalojen loppumista merestä. Voi olla, että tämänkin lunnin vanhemmat olivat antaneet periksi, kun ruokaa ei löytynyt tarpeeksi, ja hyljänneet pikkuisen. Nykyiseltään kaveri on jo kaksivuotias ja erittäin sosiaalinen ja leikkisä lintu. Kaiken ajan se viettää sisätiloissa, koska se pelkää autoja.

Sylissä pikkukaveri oli ihan rauhallinen.


Museossa on myös akvaario, jossa voi ihastella jättimäisiä turskia, merenpohjasta löytyvää elämää ja kissakaloja.

Kissakala (Anarhichas lupus)

Museovierailun jälkeen jätimme hyvästit muulle porukalle ja minä jäin Guðmundurin riesaksi. Heti ensimmäisenä islanninkieleni joutui tulikokeeseen meidän vieraillessa Guðmundurin isoäidin luona, joka ei osaa englantia. Pärjäsin ilmeisesti tarpeeksi hyvin, sillä Guðmundurin isoisä ajoi meidät pääsaaren eteläiseen niemeen, joka on koko Islannin tuulisin paikka. Siellä näimme kevään ensimmäiset karitsat laitumella sekä ensimmäiset villit lunnit! Vestmannasaarilla olevan lunnipopulaation sanotaan olevan maailman suurin. Lunni onkin Vestmannasaarten kansallisruoka.

Lunneja!
Seuraavana päivänä ajelimme ympäriinsä ja kävimme huiputtamassa toisen saaren kukkuloista. Heimaey on Vestmannasaarten ainoa vakituisesti asuttu saari (noin 4000 asukasta) ja ympäröivillä pikkusaarilla pidetään vain lampaita ja lunnien metsästäjät asuvat siellä joitakin pätkiä kesästä. Oli hurjaa katsella, miten valkoisina pisteinä näkyvät lampaat laidunsivat jyrkällä rinteellä, ei kovinkaan kaukana pystysuorasta pudotuksesta mereen! Sää suosi ja oli kaunista.

Heimaey ja sen asukki
Kansallislajia, liaanikieppumista kokeilemassa
Turvekattoisia taloja


Muita faktoja:
- Lautta Vestmannasaarille kulkee Landeyjahöfnista (uusi satama) neljä kertaa päivässä. Bussiyhteys Reykjavikiin kulkee kahdesti päivässä. Mikäli sää on liian huono, lautta seilaa vanhaan satamaan, jolloin matka Heimaeylta Islantiin kestää kolme tuntia. Lauttamatkasta saa opiskelija-alennuksen.
- Saarella ovat vierailleet ainoat Islannissa käyneet merirosvot, kun rosvolaivasto Algeriasta kidnappasi satoja asukkaita 1600-luvun alussa
- Filmitähti miekkavalas Keiko vapautettiin luontoon Heimaeylla ja se oleskeli jonkin aikaa saaren läheisyydessä
- Surtsey on Islannin eteläisin kohta ja yksi Vestmannasaarten saariryhmään kuuluvista saarista. Se muodostui purkauksessa 1963 ja saarelle on rajoitettu pääsy tutkimusten takia. Biologit tutkivat ekosysteemin kehitystä saarella, ensimmäinen kasvi uudella saarella oli mm. tomaatti.
- Vestmannaeyjabærissa pidetään Islannin suurimmat festivaalit (Þjóðhátíð) joka elokuussa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti