perjantai 3. toukokuuta 2013

Lopun tunnelmissa


Tänä iltana, mieli sekavana kaikista ajatuksista, viinilasin äärellä päätin piirtää tämän tilannekuvan.

Kotiyliopiston lähtöorientaatiossa sanottiin, että kulttuurishokissa on neljä vaihetta: "kuherruskuukausi"(initial euphoria stage), "kriisikausi"(frustration stage), "sopeutuminen"(recovery stage) ja "monikulttuurisuusvaihe"(bi-culturalism). Kuherruskuukausi on yhteydessä uuteen maahan saapumiseen ja kaiken uuden kokemiseen ihmeellisenä ja kaikkien odotusten täyttymiseen. Kun tunteet viilenevät ja tunnelma latistuu, laskeudutaan kriisikauteen, jossa iskee ensimmäiset negatiivisen kulttuurishokin aallot. Siitä pikkuhiljaa noustaan ylemmäs ja ylemmäs sitä mukaan, kun sopeudutaan vallitsevaan kulttuuriin ja lopulta ollaan monikulttuurisuustasolla, jossa erilaisuudet on hyväksytty ja tultu osaksi vallitsevaa ympäristöä. Yleensä tässä vaiheessa vaihtokausi onkin jo ohi ja palataan takaisin kotiin, jossa iskee toinen kulttuurishokki ja kuvio toistuu.

Kaavio itsessään ei ole hassu, mutta minulla se ei pitänyt melkein yhtään paikkaansa. En oikeastaan ollut yhtään täpinöissäni ennen lähtöä ja tänne saapumisen jälkeenkin olo oli aika rauhallinen. Kenties innostus oli jossain syvemmällä? "Kuherruskuukauteni" vaihtomaan kanssa oli siis aika laimea ja alkoi oikeastaan vasta hyvän tovin päästä, kun kaikki opiskelut oli päässeet kunnolla vauhtiin. Helmikuun lopulla oli ainoa aallonpohja, kun pimeän talven aiheuttama masennus oli huipussaan. Siitä se sitten oikeastaan vaan parantui kesää kohden. Huhtikuun alussa minulla voisi katsoa alkaneen uusi kuherruskuukausi ja olin menossa melkein koko ajan. Mitään pahoja kulttuurishokin oireita ei ole ollut. Luulen sen johtuvan siitä, että Islanti on niin samanlainen maa kuin Suomi. Oikeastaan kaikki aivan vaihtoon haun alusta lähtien on mennyt minulla erittäin smoothisti ilman minkäänlaisia ongelmia ja olen sopeutunut tänne erittäin hyvin. Nyt vain alkaa iskeä paniikki lähestyvästä kotiinlähdöstä. Paniikki ei ole samanlainen kuin tänne tullessa. En ole lähdössä mihinkään uuteen vaan palaamassa... Mutta palaamassa mihin.

Tunnelmat ovat haikeat, kun yksi toisensa jälkeen ihmiset katoavat. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Minulla oli tänään viimeinen yliopistotentti ja nyt koulu on käytännössä päättynyt. Enää odotellaan vain tuloksia kursseista. Halusin kirjoittaa kokonaisen päivityksen islanniksi, mutta ehkä sekin tulee tapahtumaan jossain välissä. ;) Vielä on aikaa seikkailla jäämaassa ja päivityksiä tulee ainakin Vestmannasaarilta (miksi se on suomeksi noin typeränkuuloinen nimi?!). Þórsmörkin ja Sólheimajökullin retkistä oli tulossa päivitys, mutta se tuhoontui typerän käyttäjän takia. En aio kirjoittaa siitä uutta päivitystä, olen vieläkin pikkuisen vihainen sille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti